Tag Archives: motivointi

Sosiaalinen media hi3-kurssilla

Tarkastan juuri päättyneen historian 3.kurssin (aiheena kansainväliset suhteet) portfolioita. Portfolioon on kerätty kaikki tunneilla ja kotiläksynä tehdyt miellekartat, aikajanatehtävät, eläytymistehtävät, karttatehtävät jne. Kurssilla kukin opiskelija on lisäksi valinnut yhden kansainvälispoliittisesti kiinnostavan maan seurattavaksi, ja koonnut maahan liittyviä uutisia ja muuta mediasisältöä kommentoituna portfolioonsa. Nyt kun luen portfolioita, huomaan ilokseni, että mukana on todella monipuolisesti myös sosiaalisen median sisältöä.

Kurssin aluksi käsittelimme yhdessä sosiaalisen median roolia kansainvälisissä konflikteissa ja luimme YLE:n artikkelin Sosiaalisesta mediasta tuli konfliktien virtuaalinen taistelutanner. Valtaosa opiskelijoista käytti jo valmiiksi Instagramia aktiivisesti, mutta vain muutama oli Twitterissa. Ohjeistin opiskelijoita hakemaan materiaalia hashtagien avulla ja esittelin Tagboard-palvelun, josta voi keskitetysti hakea sosiaalisen median päivityksiä tarvitsematta itse kirjautua palveluihin.

Sosiaalinen media tarjoaa hyvän mahdollisuuden soveltaa opittua ja harjoitella lähdekritiikkiä. Siinä missä suomalaisia sanomalehtiä lukiessa voi odottaa informatiivisia taustoituksia tai objektiivisuuteen edes pyrkivää (toki tämä ei aina toteudu) tiedonvälitystä, sosiaalista mediaa seuratessa opiskelija on enemmän “omillaan”. Moni opiskelija kommentoi, että oppimisen kannalta oli hyödyllistä päästä lukemaan tavallisten ihmisten päivityksiä ja nähdä materiaalia monesta eri näkökulmasta; esimerkiksi Ukrainan sota tai Israelin ja Palestiinan tilanne sai sosiaalisen median kautta kasvot ja tuli lähemmäksi kuin valtamedioita lukiessa.

Iloitsin myös integraatiosta kielten suuntaan: Venäjää seuranneet venäjänkielentaitoiset opiskelijat seurasivat ja kommentoivat niin venäläisiä valtamedioita kuin yksityishenkilöiden somepäivityksiäkin. Portfolioissa vilahteli twiitteja saksaksi, ruotsiksi, englanniksi ja ranskaksi. Vaikka kielitaito ei riittäisi vielä laajan lehtiartikkelin lukemiseen, lyhyt twiitti voi avautua jo parin kurssin opiskelun jälkeen. Alla ote Turkkia seuranneen opiskelijan työstä:

Turkki tweet 2

Sosiaalinen media taipui kurssilla työkaluksi myös toisinpäin: opiskelijat itse tuottivat kurssin aikana kuvitteellisia somepäivityksiä historian eri vaiheista. Sosiaalisen median ilmaisun muodot, kuten kuva, tweetin kaltainen lyhyt päivitys tai omakohtainen blogipostaus saavat parhaimmillaan eläytymään historialliseen tilanteeseen: mitä olisi twiitattu ensimmäisen kuulennon aikoihin? Millaisia kuvia ja millaisin kommentein olisi julkaistu somessa Berliinin muurin murtuessa? Alla yhden opiskelijan esimerkki kylmän sodan päättymisen ajoilta.

kylmänsodanpäättyminen tweetit Hely

Uudenvuodenlupauksia

Hyvää uutta vuotta 2015!

Columbian yliopiston opettaja Tal Gross kirjoittaa Washington Postissa aikovansa kieltää opiskelijoiden läppäreiden käytön luennoillaan. Kirjoitus ei suinkaan ollut ensimmäinen käsinkirjoittamisen puolustus saati ensimmäinen paheksuva roiskaus (keskittymiskykyä alentavien/oppimistuloksia heikentävien jne.) läppäreiden ja täppäreiden suuntaan. Somen opettajaryhmissä tämäntyyppisiä kannanottoja on jaettu ja kommentoitu viime vuoden aikana paljon. Kuten syksyllä kirjoitin, keskustelu polarisoituu usein mustavalkoiseksi huutokisaksi tvt-uskovaisten ja tiukan linjan kriitikkojen välillä. Noista huutokisoista on (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) jäänyt puuttumaan seuraava, mielestäni tärkeä pointti:

Kyllä, laitteiden käyttö saattaa heikentää keskittymiskykyä ja näin ollen oppimistuloksia oppitunneilla. Olen huomannut tämän opettajana itsekin. Pitäisikö siis laitteiden käyttö oppitunneilla kieltää?

Ei. Ellei sitä sitten kielletä myös työelämässä, vapaa-ajalla, politiikassa, harrastus- ja järjestötoiminnassa, ostosten tekemisessa ja viranomaisasioissa.

Mitä sitten asialle pitäisi tehdä ja kenen?

Tvt:n mielekäs opiskelukäyttö on oppilasta aktivoivaa, innostavaa, yhteisöllistä ja oman oppimisen omistajuutta kehittävää. Pelkkä luennointi yhdistettynä läppäreihin ON potentiaalisesti katastrofaalinen yhdistelmä. Olen itsekin aiheesta blogannut ja verkko on pullollaan pedagogisia ideoita oppilaslähtöiseen laitteiden käyttöön, joten tässä vain summa summarum: Jotta tvt:n oppimiskäyttö olisi mielekästä, täytyy kehitellä ja käyttää työtapoja, jotka vievät oppilaan huomion pois somessa haahuilusta ja laittavat hänet itse toimimaan oman oppimisensa eteen.

Kaikki ei tietenkään aina mene niin kuin on suunnitellut. Kaikki me sähköisiä työtapoja paljon käyttävät opettajat olemme törmänneet tilanteeseen, jossa pedagogisesti monipuolisesti suunnitellulla, oppilasta aktivoivalla oppitunnilla joku vain lääppii somekanaviaan ja on onnellisen pihalla tunnin aiheesta. Silti ratkaisu ei ole laitteiden kieltäminen, joten palaamme alkukysymykseen: kenen pitäisi tehdä ja mitä?

Jälkimmäisestä en ole ihan varma, mutta ensimmäisestä olen: meidän opettajien pitäisi. Meidän velvollisuutemme on saada oppilas oppimaan tässä maailmassa tarvittavia taitoja, ja yksi niistä taidoista nyt sattuu olemaan kyky työskennellä, vaikka digihoukutuksia leijailee ympärillä. Tästä päästäänkin uudenvuodenlupauksiini, jotka toivottavasti antavat ideoita siihen, mitä ongelmalle voisi tehdä. Tänä vuonna siis lupaan:

- puhua oppilaiden kanssa enemmän oppimisesta, keskittymisestä ja laitteiden (hyvistä ja huonoista) vaikutuksista niihin ja tämän myötä:

- rohkaista oppilaita tarkkailemaan omaa oppimistaan ja laitteiden käyttöään ja etsimään itselle sopivaa työskentelytapaa. Toiset saavat paljon aikaiseksi, vaikka tsekkaisivat Twitterin muutaman minuutin välein, toiset tarvitsevat täyden työskentelyrauhan. Näinhän se on työelämässäkin…

- vedota toisten huomioon ottamiseen: muissa maailmoissa surffaileva oppilas voi viedä paitsi oman, myös ympärillä istuvien työrauhan

- puuttua asiaan, kun huomaan laitteen vievän jonkun oppilaan keskittymiskyvyn täysin tai toistuvasti muualle

- olla selkeämpi ohjeissani: kun ohjelmassa on kasvokkaista keskustelua, johon ei liity mitään raportointia, pyydän oppilaita laittamaan laitteet sivuun ja vastaavasti kun laitteita tarvitaan, sanon ääneen, että laitteita tarvitaan taas opiskelukäyttöön

Välillä tuntuu, että kasvatus tvt:n opiskelukäyttöön on meille opettajille kuin seksivalistus: vähän kiusallinen aihe, josta ope olisi mieluummin puhumatta ja toivoo, että ne nuoret jotenkin vaan jo hallitsisivat nämä asiat. Mutta eivät he hallitse. Ja silloin meidän opettajien on tartuttava toimeen. On turha kiukutella, syytellä nuoria tai kieltää Grossin tavoin laitteiden käyttö kokonaan.

 

Wordle – sanapilvistä ja kurssien aloituksista

Tagcloudeja, sanapilviä, niitä tuntuu leijailevan joka puolella! Mitä iloa sanapilvestä voisi opetuksessa olla? Missä käytännön tilanteissa niitä voisi leijailla katseltavaksi ja miten niitä tehdään?

Tutustuin Wordleen noin vuosi sitten. Kuten aiemmissa postauksissa olen maininnut, olen äärimmäisen ei-visuaalinen ihminen, joten ilahduin aina valmiista palveluista, jotka auttavat törppöä tuottamaan jotain kaunista ja kiinnostavaa. Wordle tuottaa tekstistä tai sanalistasta sanapilven sillä periaatteella, että eniten tekstissä esiintyneet sanat näkyvät isoimpana ja harvemmin esiintyvät pienemmällä.

Tällä viikolla olen käyttänyt sanapilviä kurssin aloituksissa sekä historian 2. että 4. kurssilla.  Kurssin aiheisiin on orientoiduttu pienryhmäkeskustelussa. Hi2-kurssilla opiskelijat ovat pohtineet eurooppalaisuutta tai eurooppalaista kulttuuria kuvaavia sanoja, hi4-kurssilla Suomen historian keskeisiä ilmiöitä tai tapahtumia. Kukin ryhmä on listannut noin viisi, kirjannut ne verkkoalustalle (itse käytin tässä Todaysmeet:ia) ja siirtynyt sitten toiseen orientoitumistehtävää. Minä olen sillä välin syöttänyt opiskelijoiden listaamat sanat Wordleen ja sitten olemme päässeet yhdessä tarkastalemaan sanapilviä ja analysoimaan sitä, miksi jokin sana tai käsite on noussut muita suuremmaksi. Tälläisiä sanapilviä leijaili mun luokassa tänään:

 

wordle hi2

wordle hi4

 

Wordle on helppo tehdä ja toimii mielestäni hyvin kurssin aloituksessa katseenvangitsijana, ajatusten suuntaajana ja keskustelun herättäjänä. Olisi kiva kuulla, jos teillä lukijoilla on muita pedagogisia idiksiä sanapilvien hyödyntämiseen :).

Ideapaketti kurssin aloituksiin, esimerkkinä hi4

Nyt helteisen loman jälkeen tuntuu hurjalta ajatukselta että kohta pitäisi olla kursseilla jo täysi vauhti päällä…Ideoin tässä pehmeää aloitusta historian 4. kurssille (käsittelee Suomen historiaa 1800-1900-luvuilla), mutta kuitenkin sellaista, joka jo tehokkaasti virittäisi ajatukset kurssin aiheisiin. Toivelistallani oli tekemistä, keskustelemista, yhdessä ideointia ja kollektiivista kesähorroksesta heräämistä. Tällaiseen aloitussettiin hi4-kurssille päädyin (toteutuksesta ja lopputuloksista kerron sitten myöhemmin!):

1. Sanapilven tekeminen Wordlella Suomen parin viime vuosisadan historian keskeisimmistä asioista. Opiskelijat siis pohtivat pareittain vähintään viisi asiaa (jokainen yhden sanan muodossa), jotka ovat olleet tärkeitä/keskeisiä/merkityksillisiä Suomen historiassa ja kirjoittavat nämä sanat esim. Todaysmeetin huoneeseen tai Padletin seinälle. Ope kerää sanat ja syöttää ne Wordlelle, sillä välin kun opiskelijat:

2. Miettivät lauluja/musiikkikappaleita, jotka jollain tavalla liittyvät Suomen historiaan. Tehtävänä on miettiä ryhmässä ja kertoa sitten muille, mihin Suomen historian aikaan/tapahtumaan biisi liittyy ja mikä sen sanoma on. Viime vuonna annoin valmiiksi kolme biisiä analysoitavaksi, jännää nähdä, mitä opiskelijoiden omasta mielestä nousee. Oolannin sota, Finlandia, Rekkamies? Siltä varalta, että kesämoodi on tiukasti päällä ja ehdotuksia ei tule, annan analysoitavaksi esimerkiksi nämä:

3. Biisien jälkeen tutkitaan sanapilveä ja yhdessä pohditaan, miksi jotkut sanat (luulen että esim. sota) nousevat muita isommiksi. Tässä tausta-apuna Pilvi Torstin Suomalaiset ja historia

4. Morfo-videoiden teko suomalaisista merkkihenkilöistä. Tästä lisää seuraavassa postauksessa!