Tag Archives: mastery learning

Yksilöllisen oppimisen polkua Thinglinkin avulla

Nina Rantapuun innoittamana olen viime päivinä näperrellyt Thinglinkilla yksilöllisen oppimisen polkua yhteiskuntaopin kurssille. Thinglinkin idea on siis yksinkertaisesti se, että kuvaan (valokuvaan, piirrokseen, miellekarttaan….) voi upottaa linkkejä, joiden takana voi sitten olla kaikenlaista sisältöä. Tässä tein ensin Canvalla värikkään polun, jota pitkin opiskelija etenee ja Thinglinkilla yhdistin polkuun dioja, testejä, videoita, tekstisivuja ym. opiskelussa tarvittavaa materiaalia. Käytännön kokemuksia saan vasta syysloman jälkeen, mutta tässä tuotos jo jakoon:

Yksilöllisen oppimisen polku historian kurssilla

Pohdin jo aiemmin täällä yksilöllisen oppimisen ideaa. Nyt ensimmäinen jakso on ohi, arvosanat annettu ja voin pysähtyä pohtimaan, kuinka yksilöllisen oppimisen malli historiassa toimi. Kokeilin kahdella kurssilla, ja kokemukset olivat hyvin erilaisia. Esittelen tässä molemmat.

Hi4-kurssi sijoittuu abivuoteen ja aiheena on Suomen historia 1800-1900-luvuilla. Valitsin yksilöllisesti opiskeltavaksi 1800-luvun. Projekti alkoi esseellä (ilman kirjaa, verkkoa tai ennakkovalmistautumista) aiheesta “Suomi 1800-luvulla”. Ensi luotiin siis pohja kaivelemalla mielestä se, mitä aiheesta JO tiedetään. Asiaahan on opiskeltu jo peruskoulussa. Essee kirjoitettiin Google Driveen tyhjään asiakirjaan. Tämä toimi hyvin ja monet huomasivat tietävänsä aiheesta jo aika lailla. Ideana oli, että puolentoista viikon opiskelun jälkeen essee palattaisiin täydentämään ja korjaamaan opiskelun pohjalta. Konstruktivismin hengessä siis rakennetaan uutta tietoa vanhan päälle. Porkkanana oli saada tästä täydennetystä esseestä plussaa kurssiarviointiin ja noin reilu puolet opiskelijoista tekikin sen.

Aloitusesseen jälkeen jokainen eteni yksilöllisesti Suomen 1800-luvun historiaa opiskellen merkisemääni  Moodlessa olevaa “polkua” pitkin. Polun varrella oli oppikirjan sivuja, tehtäviä, videoita, luentojani, miellekarttatehtäviä ym. Itsearviointitaulukkoon merkittiin joka tunnin jälkeen, missä kohti on menossa ja kuinka hyvin aiheen hallitsee.  Noin puolet opiskelijoista paneutui aiheeseen tiiviisti ja oppi hyvin, mutta osa haahuili, eikä koko projektin aikana saanut kiinni opiskelusta. En ollut kovin tyytyväinen tähän kokeiluun, mutta toisaalta olen melko varma, että opettajajohtoisessa etenemisessä oppimistulokset olisivat olleet hyvin samanlaisia: ne, jotka panostavat ja ovat motivoituneita, oppivat enemmän kuin ne jotka nukkuvat tunneilla. Tässä koottuna tämän hi4-kokeilun huomioita:

- abivuosi ei lähtökohtaisesti ole hyvä aika kokeilla uusia juttuja. Opiskelijoiden mieli on jo tulevissa yo-kirjoituksissa eikä vanhoja toimintatapoja helpolla muuteta.

- puolentoista viikon aika oli aivan liian lyhyt, jotta rutiini olisi ehtinyt syntyä ja toimintatavat tulla tutuksi.

- opetusvideot toimivat hyvin ja niiden aiheista opiskelijat selvästi muistivat ja osasivat soveltaa tietoja

- ohjeet olisivat voineet olla vielä selkeämmät. Ihannehan yksilöllisen oppimisen saralla olisi, että toimintatapa tulee tutuksi, sisäinen motivaatio liekehtii ja opiskelu etenee luontevasti, mutta näin alussa ja varsinkin lyhyemmän projektin kohdalla tarkka ohjeistus on tarpeen.

Mitä sitten tapahtui toisen vuoden opiskelijoiden hi2- eli Euroopan kulttuuri- ja aatehistorian kurssilla?

Tunnelma oli aivan toinen! Opiskelijat puursivat tehtävien kimpussa innoissaan, tekivät yhteistyötä ja hallitsivat kokeessa yksilöllisesti opiskellun aihealueen kiitettävästi. Pari tärkeää muuttujaa oli toisin: kyseessä oli siis toisen vuoden opiskelijoiden kurssi ja yksilöllisesti edettiin puolet kurssista, siis paljon pidempi aika. Aiheena oli Euroopan kulttuuri-ja aatehistoriaa 1500-1800-luvuilla. Näin homma eteni:

- Jokainen aloitti projektin tekemällä käsitteenmäärittelyharjoituksia Quizletissa. Ideana oli siis jälleen kartoittaa,  millaisia ennakkotietoja opiskelijoilla oli aiheesta.

- Sitten jokainen aloitti oman etenemisen open viitoittamaa polkua pitkin. Kaikki materiaali ja ohjeet oli jaettu Moodlessa ja sinne opiskelijat myös keräsivät tuotoksensa. Matkan varrella oli myös yhteisiä harjoituksia ja open pitämiä luentoja. Nämä olin sijoittanut tiettyihin tunteihin sen pohjalta, missä tahdissa arvioin opiskelijoiden etenevän. Tämä toimi myös pienenä tsemppinä: lempeästi muistuttelin, että vaikka yksilöllisesti edetään, huomenna kaikkien olisi hyvä olla jo tässä modulissa menossa. Jos opiskelijat tällaisessa tilanteessa huomasivat olevansa paljon jäljessä, he antoivat itselleen läksyä.

- teema oli jaettu kolmeen aiheeseen, joista jokaisen lopuksi oli testi. Luentojen, videoiden ja ryhmätehtävien lisäksi opiskelija sai itse valita tavan, jolla opiskelee. Osa teki miellekarttoja, osa muistiinpanoja minun muistiinpanorunkojeni “päälle”, osa kirjan tehtäviä. Tarkemmin polkuun pääsee tutustumaan opiskelijoille jaetuissa ohjeissa

- Joka tunti otin jonkun pienryhmän käytävään henkilökohtaiseen opetukseen. Tuossa pienryhmätuokiossa käytiin läpi epäselväksi jääneitä asioita, minä kyselin opiskelijoilta ja he kyselivät minulta. Lisäksi kiertelin tunneilla auttamassa. Olisin toivonut opiskelijoiden pyytävän vielä aktiivisemmin apua. Välillä tuntui, että häiritsen heitä kun kiertelen kurkkimassa :). Osa pyysi rohkeasti apua heti kun jokin hankala käsite tuli vastaan, osa ei kertaakaan koko projektin aikana.

Tässä vielä opiskelijoiden palautetta:

Opin, kuinka opiskellaan itsenäisesti niin, että tietoon pystyy kunnolla perehtymään.

Onnistuin käsitekarttojen tekemisessä, koska se tuntui mieluisimmalta tavalta oppia. Haastavaa oli pysyä aikataulussa mukana ja keskittyä tekemiseensä, koska ajauduimme parini kanssa välillä syvällisiin keskusteluihin.

Tykkään kun saa itse edetä omaa vauhtia ja suunnitella ajankäyttönsä niin, että saa aikaiseksi parhaita tuloksia itselle. Aikaa olisi projektille voitu antaa enemmän.

Mielestäni projekti oli kivaa vaihtelua ja mielenkiintoinen työtapa. Ehkä joistain asioita olisi voinut käydä enemmän yhdessä keskustelua, tavallaan vetää pieni yhteenveto aina isommasta kokonaisuudesta, että varmasti tietäisi että ymmärsi oikein. 

Pidin miellekarttojen tekemisestä, sillä ne tukevat oppimistapaani ja dokumenttitehtävien tekeminen auttaa paljon. Kirjan tehtäviä olisi ollut joissakin tapauksissa mukava valikoida enemmän itse sen mukaan, millaisten tehtävien avulla saa asiat jäsentymään mieleen hyvin. Esimerkiksi viimeiseen osioon liittyen oli tehtävä (muistaakseni s.139 tehtävä 4), jossa piti vertailla eri aatesuuntia ja itselleni sen tekeminen oli vaikeaa, joten lähdin ensin tekemään tehtävää (2) jossa piti tehdä taulukko erilaisista aatteista, niiden synnystä ja keskeisistä ajatuksista.

Ohjeet olivat hyvät ja selkeät! Kaikki tarvittava tieto löytyi moodlesta ja asiat olivat siellä selkeästi. Ainakaan yhteisiä tehtäviä en ottaisi lisää, etenkin loppupuolella olisi ehkä ollut paikallaan vielä pieni itsenäinen aika jolloin olisi ehtinyt koota keskeneräiset asia yhteen.  Ennallaan pitäisin monipuoliset tehtävät. Vaikka suhtauduin aluksi epäilevästi projektiin, pidin siitä loppujen lopuksi todella paljon. :)

Loppujen lopuksi työskentelytavat olivat melko samanlaisia, kuin kursseillani on aiemminkin ollut (ryhmäkeskusteluja, yhteismuistiinpanoja ym.), mutta erilaista oli nyt se, ettei opettajajohtoisia tunteja ollut lainkaan ja että jokainen opiskelija oli itse vastuussa oppimisestaan ja etenemisestään ja tuli tämän ansiosta ehkä “tietoisemmaksi” omasta roolistaan oppijana. Kun aiemmin opiskelija on astellut luokkaan opettajan pitämälle tunnille, nyt hän astelee luokkaan itse opiskelemaan, missä prosessissa opettaja ja muut opiskelijat sitten auttavat.

Kurssi päättyi sähköiseen kokeeseen, jossa 1500-1800-lukujen ilmiöt hallittiin kiitettävästi :)

hi2

Yksilöllisen oppimisen pohdintaa

Olin kesällä kuuntelemassa Pekka Peuran alustusta yksilöllisen oppimisen menetelmän (Mastery Learning) soveltamisesta lukion matematiikan kursseilla ja vaikutuin. Pitkästä aikaa jotakin todella uutta, vahva pedagoginen idea pelkkien appsien tarjoilun sijaan! Tulin uteliaaksi. Toimisiko tuo historian opiskelussa, jossa ei samaan tapaan ole tiedonrakentelun “portaita” kuin matematiikassa, vallankaan kronologisesta jäsennellyillä kursseilla? Miksi tätä ehkä kannattaisi kokeilla? Kirjaan tässä aluksi ylös keskustelua itseni kanssa:

K: Sopiiko yksilöllisen oppimisen malli historian opiskeluun?

V: Mahdollisesti. En tiedä vielä. Näppituntuma on se, että sopii erityisesti silloin, kun kurssi on purettu sisältöotsikoiden sijaan tutkimuskysymyksiksi, joiden selvittämisestä yksilöllisen oppimisen polku punoutuu. Ensimmäisessä kokeilussa etenen kuitenkin ihan ops:n ja oppikirjan sisältöotsikoiden kautta, joka voi olla ongelma tai sitten ei.

K: Onko yksilöllisen oppimisen malli yksinäistä lukemista ja tehtävien puurtamista?

V: Ei, vaikka välillä sellaisiakin hetkiä varmaan on. Oleellinen osa on vertaistuki, eli opiskelijoita rohkaistaan ryhmäytymään ja etsimään tukea toisistaan sekä opettajasta aina kun siltä tuntuu. Lisäksi ajattelin ripotella polulle ihan yhteisesti organisoituja ryhmätehtäviä. Lisäksi joihinkin oppimismoduuleihin, esim. videoihin tai open “miniluentoihin”, liittyy yhteismuistiinpanojen teko.

K: Mitä yksilöllisen oppimisen mallilla oikeastaan tavoitellaan? (1)

V: Mielestäni ennen kaikkea opiskelijan vastuuttamista eli vastuun ottamista omasta opiskelusta.  Tavoitellaan parempia itseohjautuvuuden, ajanhallinnan, ajattelun ja pitkäjänteisen työskentelyn taitoja. Tämä on mahdollisesti myös se kiperin ja eniten protesteja herättävä asia: opiskelija ei saa tuudittautua oppitunnilla siihen, että ope vastaa kaikesta, vaan nyt hän onkin itse keskiössä ja opettaja tarjoilee palasia, joita opiskelija voi oppimisessa hyödyntää.

K: Mitä yksilöllisen oppimisen mallilla oikeastaan tavoitellaan? (2)

V: Syvällistä ymmärtämistä pintaoppimisen sijaan. Kun opiskelija yksilölliseen tahtiin edetessään törmää ongelmaan / asiaan jota ei ymmärrä, hänen on pakko (jälleen näppituntuma)  selvittää asia kysymällä, lukemalla tai muulla tavalla. Opettajan luotsatessa oppituntia nämä epäselvyydet saattavat jäädä helpommin pimentoon.

K: Matematiikan Mastery Learning -pioneerit ovat vetäneet kokonaisia kursseja ja kurssien ylikin meneviä kokonaisuuksia tällä menetelmällä. Sopiiko yksilöllisen oppimisen menetelmä sovellettavaksi vain osalla kurssia?

V: Luulisin että sopii. Opettamissani aineissa yhdessä keskustelu ja ihmettely on oleellinen osa opiskelua, joten ainakaan vielä en raaskisi vetää koko kurssia tällä menetelmällä. Kokeilen nyt kahden historian kurssin kanssa niin, että osa kurssia edetään yksilöllisen oppimisen polulla, osa yhteisesti (vaikka ei silloinkaan täysin opettajajohtoisesti).

Palaan pian raportoimaan kokeiluista. Ennakkotietona sanottakoon, että hi4-kurssilla kokeilusta kokemukset olivat neutraaleja / negatiivisia ja hi2-kurssin (vielä meneillään olevasta) kokeilusta erittäin positiivisia. Ehkä näiden kokemusten vertailu auttaa minuakin pääsemään paremmin kiinnin yksilöllisen oppimisen ideasta.