Lisää kokemuksia yksilöllisestä oppimisesta

Yhteiskuntaopin kurssi, jolle askartelin yksilöllisen oppimisen polun Thinglinkin avulla, on nyt paketissa ja on aika jakaa kokemuksia. Mukana myös notes to self, eli mitä ensi kertaa varten tulisi huomioida / opetalla / selvittää / tehdä eri lailla.

1. Sekä minä opettajana että opiskelijat nauttivat tuntien kiireettömästä ja rauhallisesta tunnelmasta. Alun ohjeistushässäkän jälkeen rytmi muotoutui ja tunnin alussa opiskelijat alkoivat itsenäisesti töihinsä, minä kiertelin auttamassa ja otin joka tunti jonkin pienryhmän erilleen omaan opetustuokioon. Pienryhmätyöskentely (3-4 opiskelijaa) oli tehokasta: saimme 20 minuutissa enemmän asiota selviksi kuin koko luokan kanssa tunnissa. Luokassa useimmat puursivat yksin.  Mikä olisi hyvä keino rohkaista opiskelijoita vielä enemmän kysymään apua rohkeasti, niin että henkilökohtaista ohjausta saisi työskentelyyn vielä lisää mukaan?

2. Tämä osa yhteiskuntaoppia  (kunta, eduskunta, valtioneuvosto, presidentti ja EU) sopi loistavasti yksilöllisesti opiskeltavaksi, monista syistä: opiskelijoiden lähtötasot olivat hyvin erilaiset (osa ei aluksi tiennyt mikä on valtioneuvosto, osa oli ollut Euroopan nuorten parlamentin toiminnassa mukana), teema on opettajajohtoisesti käsiteltäväksi melko  “kuivakka” ja siihen sisältyy paljon uusia käsitteitä ja niiden välisiä suhteita, jotka oppii parhaiten ne itse jäsentämällä. Keskustelut, myös koko luokan kesken, ovat kuitenkin oleellinen osa opiskelua yhteiskuntaopissa ja esimerkiksi filosofiassa. Kuinka koko luokan keskusteluja saisi luontavasti istutettua yksilölliseen etenemiseen? 

3. Suurin osa (34/36) sanoi oppineensa enemmän kuin opettajajohtoisessa etenemisessä. Moni opiskelija kertoi suhtautuneensa aluksi epäilevästi, mutta lopulta koki asioiden jäsentyneen ja jääneen paljon paremmin mieleen verrattuna kokeen tekemiseen. Yhteiskuntaopissa on paljon herkullista ajankohtaista materiaalia, joilla peilata ja arvioida opittua. Tällä kurssilla opiskelijoilla oli esimerkiksi tehtävänä etsiä ajankohtaisia twiittejä, Instagramin kuvia tai muita some-päivityksiä tagboard -palvelusta aiheeseen liittyvillä hakusanoilla, kuten #eduskunta tai #hallitus, valita niistä yksi ja selvittää portfoliossaan, mihin päivitys liittyy, kuka siinä puhuu, millainen kanta siinä otetaan jne. Toinen tiedon soveltamisen tehtävätyyppi oli tutkia eduskuntatyöskentelyyn liittyviä videoita ja tunnistaa niistä opittuja käsitteitä. Seuraavilla kursseilla näitä opitun soveltamisen mittareita voisi kehittää edelleen, esimerkiksi uutisanalyysin muodossa.  

4. Videot olivat toimiva ja opiskelijoiden kiittelemä osa polkua. Polun varrella oli yksi itse tekemäni opetusvideo lain synnystä sekä paljon aitoja eduskuntaan, valtioneuvostoon tai presidenttiin liittyviä videoita, esimerkiksi YLE:n Elävästä arkistosta. Opiskelijat pitivät siitä, että videota sai katsoa omaan tahtiin ja tarvittaessa uudestaan tai pienissä pätkissä. Kuva ja ääni toivat vaihtelua ja kiinnostavuutta oppimiseen. Nolostelin ensin itse vähän kotikutoista opetuspätkääni, mutta opiskelijat kokivat sen hyödylliseksi. Videoiden tekemisessä kollegiaalinen yhteistyö ja jakaminen olisi erityisen hyödyllistä, sillä suomenkielisiä, sopivan lyhyitä opetusvideopätkiä ei liiemmin ole saatavilla. Jos viiden hengen opettajaporukasta jokainen askartelisi videon yhteen aiheeseen, olisi porukalla jo viisi videota käytettävissään. Ja huom! Muista pyytää opiskelijoita ottamaan kuulokkeet tunneille mukaan.

5. Kurssi päättyi itsearviointiin ja arviointikeskusteluun opettajan kanssa. 36 opiskelijan arviointikeskustelun järjestäminen oli melko työläs mutta antoisa prosessi. Melkein kaikki ehdottivat itselleen samaa arvosanaa, kuin minä opettajana olin miettinyt. Oppimisen taitojen kehittäminen edellyttää oman työskentelyn pohtimista, ja siihen rauhallinen, henkilökohtainen keskustelutuokio opettajan kanssa sopii hyvin. Lähdin liikkeelle yksinkertaisesti kysymyksistä kuten “Mitä olet oppinut?”, “Miksi olet oppinut?”, “Mikä oli vaikeaa?” Osa opiskelijoista kertoi arviointikeskustelussa spontaanisti omista työtavoistaan ja osasi arvioida tavoitteidensa toteutumista, mutta osa kaipasi selvästi enemmän houkuttelua. Mitä olisivat ne arviointikeskustelussa toimivat ohjauskysymykset? Mihin asioihin arviointikeskustelussa olisi hyvä kiinnittää huomiota? Kuinka ohjata opiskelijoita tarkkailemaan taitojaan ja työskentelytapojaan sisällön hallinnan sijaan?

Fun fact: kurssilla oli muutama poikkeuksellisen hyvin yksilöllisessä oppimisessa pärjäävä opiskelija. Nämä opiskelijat tekivät aluksi kalentereihinsa etenemissuunnitelman, määräsivät itselleen säännöllisesti kotitehtäviä, pyysivät tarvittaessa apua ja jättivät lopuksi arvioitavaksi valtavan laajan (laajimmillaan 47-sivuisen…) portfolion. Kun arviointikeskusteluissa kysyin heidän tulevaisuudensuunnitelmiaan, kaikki nämä ilmoittivat pyrkivänsä lääkikseen. Iloitsen, jos tässä projektissa harjaantuneista taidoista on heille hyötyä tulevalla opiskelu-urallaan :).

Nyt meneillään on jälleen hi2-kurssi  ja siellä paranneltu versio alkusyksystä testatusta yksilöllisen oppimisen polusta. Olen huomannut visuaalisuuden ja selkeyden olevan lukio-opiskeijoillekin tärkeää (erityisen tärkeää se lienee peruskoulussa), joten askartelin polun pohjaa jälleen Canvan ja Thinglinkin avulla:

 

One thought on “Lisää kokemuksia yksilöllisestä oppimisesta

  1. Pingback: Kohti uutta oppimista | Pearltrees

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>