Yksilöllisen oppimisen pohdintaa

Olin kesällä kuuntelemassa Pekka Peuran alustusta yksilöllisen oppimisen menetelmän (Mastery Learning) soveltamisesta lukion matematiikan kursseilla ja vaikutuin. Pitkästä aikaa jotakin todella uutta, vahva pedagoginen idea pelkkien appsien tarjoilun sijaan! Tulin uteliaaksi. Toimisiko tuo historian opiskelussa, jossa ei samaan tapaan ole tiedonrakentelun “portaita” kuin matematiikassa, vallankaan kronologisesta jäsennellyillä kursseilla? Miksi tätä ehkä kannattaisi kokeilla? Kirjaan tässä aluksi ylös keskustelua itseni kanssa:

K: Sopiiko yksilöllisen oppimisen malli historian opiskeluun?

V: Mahdollisesti. En tiedä vielä. Näppituntuma on se, että sopii erityisesti silloin, kun kurssi on purettu sisältöotsikoiden sijaan tutkimuskysymyksiksi, joiden selvittämisestä yksilöllisen oppimisen polku punoutuu. Ensimmäisessä kokeilussa etenen kuitenkin ihan ops:n ja oppikirjan sisältöotsikoiden kautta, joka voi olla ongelma tai sitten ei.

K: Onko yksilöllisen oppimisen malli yksinäistä lukemista ja tehtävien puurtamista?

V: Ei, vaikka välillä sellaisiakin hetkiä varmaan on. Oleellinen osa on vertaistuki, eli opiskelijoita rohkaistaan ryhmäytymään ja etsimään tukea toisistaan sekä opettajasta aina kun siltä tuntuu. Lisäksi ajattelin ripotella polulle ihan yhteisesti organisoituja ryhmätehtäviä. Lisäksi joihinkin oppimismoduuleihin, esim. videoihin tai open “miniluentoihin”, liittyy yhteismuistiinpanojen teko.

K: Mitä yksilöllisen oppimisen mallilla oikeastaan tavoitellaan? (1)

V: Mielestäni ennen kaikkea opiskelijan vastuuttamista eli vastuun ottamista omasta opiskelusta.  Tavoitellaan parempia itseohjautuvuuden, ajanhallinnan, ajattelun ja pitkäjänteisen työskentelyn taitoja. Tämä on mahdollisesti myös se kiperin ja eniten protesteja herättävä asia: opiskelija ei saa tuudittautua oppitunnilla siihen, että ope vastaa kaikesta, vaan nyt hän onkin itse keskiössä ja opettaja tarjoilee palasia, joita opiskelija voi oppimisessa hyödyntää.

K: Mitä yksilöllisen oppimisen mallilla oikeastaan tavoitellaan? (2)

V: Syvällistä ymmärtämistä pintaoppimisen sijaan. Kun opiskelija yksilölliseen tahtiin edetessään törmää ongelmaan / asiaan jota ei ymmärrä, hänen on pakko (jälleen näppituntuma)  selvittää asia kysymällä, lukemalla tai muulla tavalla. Opettajan luotsatessa oppituntia nämä epäselvyydet saattavat jäädä helpommin pimentoon.

K: Matematiikan Mastery Learning -pioneerit ovat vetäneet kokonaisia kursseja ja kurssien ylikin meneviä kokonaisuuksia tällä menetelmällä. Sopiiko yksilöllisen oppimisen menetelmä sovellettavaksi vain osalla kurssia?

V: Luulisin että sopii. Opettamissani aineissa yhdessä keskustelu ja ihmettely on oleellinen osa opiskelua, joten ainakaan vielä en raaskisi vetää koko kurssia tällä menetelmällä. Kokeilen nyt kahden historian kurssin kanssa niin, että osa kurssia edetään yksilöllisen oppimisen polulla, osa yhteisesti (vaikka ei silloinkaan täysin opettajajohtoisesti).

Palaan pian raportoimaan kokeiluista. Ennakkotietona sanottakoon, että hi4-kurssilla kokeilusta kokemukset olivat neutraaleja / negatiivisia ja hi2-kurssin (vielä meneillään olevasta) kokeilusta erittäin positiivisia. Ehkä näiden kokemusten vertailu auttaa minuakin pääsemään paremmin kiinnin yksilöllisen oppimisen ideasta.

 

 

 

One thought on “Yksilöllisen oppimisen pohdintaa

  1. Pingback: Yksilöllisen oppimisen pohdintaa | Ideaopp...

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>