Category Archives: Elämänkatsomustieto

Storybird

Tein pienen ajatuskirjasen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön aloittamisesta Storybirdilla. Suomen kieli tuottaa palvelussa vähän hankaluuksia, sillä vain englanninkieliset otsikot hyväksytään, mutta muuten tuntuu hauskalta tavalta visualisoida jotain sisältöä. En mielellään käytä kirjautumista vaativia ohjelmia (paitsi Google ja Facebook, jotka monilla jo ennestään) opetuksessa, mutta voisin harkita tänne opiskelijoiden kanssa tunnuksen luomista. Sopisi ainakin filosofian ja elämänkatsomustieodn ryhmätöitä elävöittämään.

Ilmiömäistä oppimista?

Minulla on suosikki, myönnetään. Opetan neljää oppiainetta, joista kaikki ovat kiinnostavia, tärkeitä ja ilo opettaa, mutta elämänkatsomustieto on ylitse muiden. Monissa kouluissa et:n opiskelijoita on vähän ja lukujärjestys- ja muista teknisistä syistä se jää usein lapsipuolen asemaan. Niin kuin eräs opiskelijani asian tiivisti: “meidät laitettiin komeroon piirtelemään sillä aikaa kun muut opiskelivat uskontoa”.  Meidän koulussamme et:n opiskelijoita on kuitenkin verrattain paljon ja kaikki pakolliset kursist pidetään vuosittain, ja syventävät kurssitkin vuorovuosina. ET:a myös kirjoitetaan ylioppilaskirjoituksissa ja menestys noissa kisoissa on ollut hyvä. Tämä ei kuitenkaan ole syy sille, miksi et on lempilapseni, vaan syy löytyy oppituntien tunnelmasta. Millään muilla kursseilla on ole aistinut samanlaista yhteisöllistä fiilistä, luottamuksellista keskustelevaa ilmapiiriä ja aitoa sisäistä motivaatiota. ET:n kursseilla ei ole koetta, mutta opiskelijat panostavat silti opiskeluun, tekevät muistiinpanoja ja muita opiskelutöitä omaehtoisesti, osallistuvat opetukseen ja auttavat toisiaan (OK, rehellisyyden nimissä sanottakoon että aina tilanne ei ihan näin autuas ole, mutta useimmiten!).

Viime viikolla preppasin et:n yo-kokelaita kahvilassa. Pullakahvin äärellä keskustelu singahteli seksuaalietiikasta Habermasin tiedonintresseihin ja ihmisoikeuksista kulttuuriperintöön. Ympäristö ja opiskelumuoto oli vapaa, mutta opiskelijoiden innostus asiaan takasi sen, että koko kolme tuntia opiskeltiin tehokkaasti.amuri

Aloin pohtia, mikä et:ssa mahdollistaa kaiken tämän? Voisiko muihin opettamiini aineisiin tai lukio-oppiaineisiin ylipäänsä ottaa mallia et:stä? Listasin tekijöitä, joiden arvelen olevan et:n kurssien innostavan tunnelman taustalla. (Ensimmäinen syy olisi innostuneet ja lahjakkaat nuoret, jotka kursseille osallistuvat, mutta näitä samoja nuoria on myös muilla kursseillani, joten nämä ihanat opiskelijat eivät voi olla selittävä tekijä yksinään).

1. ET:ssa säilyy suurin piirtein sama ryhmä läpi lukion. Tämä on kurssimuotoisessa lukiossa harvinaista ja luo ihan omanlaistaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Opiskelu jatkuu läpi kurssien luontevasti, kun ryhmädynamiikka ja -henki eivät mene uusiksi joka kerta.

2. ET:ssa on moneen muuhun reaaliaineeseen verrattuna melko väljä opetussuunnitelma. Esimerkiksi historiaan verrattuna et:ssa ei ole samaa substanssin “ahtamisen” pakkoa, minkä äärimmäisen täyteen pakattu ops luo. Aikaa jää soveltamiselle, syventymiselle, ilmiöiden kautta lähestymiselle, taidenäyttelyvierailuille jne.

3. Et pohjautuu jo lähtökohtaisesti ilmiöihin, ei oppainerajoihin. Ykköskurssilla liikutaan esimerkiksi filosofian, sosiaalipsykologian, terveystieteen ja oikeustieteen alueilla, kakkoskurssilla tietoteorian, kulttuuriantropologian, taiteentutkimuksen ja luonnontieteiden, kolmoskurssilla tutustutaan ilmiöihin sosiologian, kasvatustieteen ja yhteiskuntafilosofian näkökulmista, neloskurssilla mukaan tulee kulttuurintutkimusta, vitoskurssilla uskontotiedettä…Et:n tunneilla opiskelijat ovat mielestäni lähtökohtaisesti valmiimpia soveltamaan muilla tunneilla oppimaansa, kun mitään varsinaista “et-lokeroa” ei ole.

4. Kursseilla ei ole koetta. Kokeettomuus vapauttaa opiskelemaan pitkin kurssia, vailla ulkoamuistamisen pakkoa. Kokeen sijaan opiskelijat kirjoittavat oppimispäiväkirjaa koko muun kurssin nähtäville ja rohkenen sanoa, että oppikset ovat niin tiedollisesti kuin pohdinnaltaankin laadukkaampia kuin monet lukemani koevastaukset. Oppiksia arvioidaan kolmella osa-alueella: tietosisällön, tuntikeskusteluiden kommentoinnin ja oman pohdinnan näkökulmista. Opiskelijat tekevät omaehtoisia muistiinpanoja pitkin kurssia ja seuraavat keskusteluja tämän ansiosta tarkemmin, vaikka eivät itse aina niihin osallistuisikaan. Tänä vuonna otin käyttöön myös yhteismuistiinpanot oppiksen kirjoittamisen avuksi.

5. Luottamuksen ilmapiiri: opiskelijoille voi antaa vapauksia, koska luotan heidän hoitavan hommansa ja panostavan opiskeluun ja he toisaalta tekevät sen, koska olen antanut heille vapauksia ja lusmuilla ei yksinkertaisesti kehtaa. Sanoisin, että tämä luottamuksen ilmapiiri syntyy vasta ajan kanssa: ensimmäisellä kurssilla se on aina hakemista ja patistaa täytyy paljon enemmän kuin myöhemmin, jolloin toimintatavat ja ryhmä ovat tuttuja.  Tässä jaksossa lapseni ovat sairastelleet jonkun verran ja olen joutunut miettimään varmuuden vuoksi ohjelmaa, jos joudun olemaan töistä pois. Ehdotin et2-ryhmälle, että he pitäisivät oppitunnin antamastani aiheesta keskenään, demokraattisesti, jos joudun olemaan pois. Ryhmä otti idean ilolla vastaan ja suunnittelikin jo vähän, kuinka he toimisivat. En sitten joutunutkaan olemaan pois, mutta uskon, että ryhmä olisi selvinnyt haasteesta hienosti ja olisivat luultavasti myös oppineet enemmän kuin minun antamillani valmiilla tehtävillä.

Tässä siis päällimmäisenä mieleeni nousseita syitä, toki asiaan vaikuttanee esimerkiksi et:n erityisasema, eräänlainen vähemmistöidentiteetti, joka varmaan luo osaltaan yhteishenkeä. Myönnän, että et on myös “helppo” oppiaine innostaa opiskelijoita, sillä oppisisällöt kiinnittyvät usein läheisesti nuoren elämään, ovat ajankohtaisia ja konkreettisia. Toisaalta välillä huidellaan hyvinkin teoreettisissa vesissä…

Osallistun tänä syksynä aPajan ilmiöpohjaisen oppimisen kurssille ja tämä olkoon ensimmäinen kurssipohdintani. Näistä ajatuksista ponnistetaan sitten suunnittelemaan jotain ilmiöpohjaisen oppimisen kokonaisuutta: olisikohan se et:n sisällä vai saisinko kaverin vaikkapa äidinkielestä, maantiedosta tai kuvaamataidosta?

Google Drive ja yhteismuistiinpanot

Edellisessä postauksessa kirjoitin yhteisöllisestä oppimisesta ja oppimispäiväkirjojen jakamisen ilosta. Lukuvuosi on alkamassa ja heti ensimmäisessä jaksossa starttaa elämänkatsomustiedon 2. kurssi. Ajattelin tuunata oppimispäiväkirjaideaa niin, että otan kurssilla yhteismuistiinpanot käyttöön. Aiemmin opiskelijat ovat siis itse tehneet muistiinpanoja tuntikeskusteluista, opettajajohtoisista seteistä, ryhmätöistä ym. ja kirjoittaneet niiden pohjalta oman oppimispäiväkirjansa. Haluaisin kuitenkin tuoda sitä yhdessä tekemistä ja oppisten luomisvaiheeseen. Lisäksi välillä tunneilla käydään monipolvisia, hienoja keskusteluja ja väittelyitä ja on sääli, jos niiden kulkua ja pääpointteja ei järjestelmällisesti tallennetta. Parhaat opiskelijat ovat sitä tehneet aiemmin jo itse, mutta sitten on niitä, jotka kyllä osallistuvat keskusteluun tai oppimistehtävään, mutta eivät huomaa/viitsi/jaksa tehdä joka tunti tarkkoja muistiinpanoja oppista varten. Yhteismuistiinpanojen toivon johtavan siihen, että kaikilla opiskelijoilla on oppista varten paikka josta omien henkilökohtaisten muistiinpanojen lisäksi ammentaa. Tässä tiivistettynä se, mitä aioin kokeilla:

1. Luon Google Driveen dokumentin, johon jaan luku- ja muokkausoikeudet linkillä kaikille kurssin opiskelijoille.

2. Tähän dokumenttiin on siis tarkoitus koota yhdessä muistiinpanoja opitusta. Jaan opiskelijoille vuorot, jolloin yksi tai kaksi opiskelijaa on aina päävastuussa kunkin tunnin muistiinpanojen tekemisestä, tunnin aikana. Toki muutkin saavat täydentää ja lisätä huomioita, tämä lasketaan tuntiaktiivisuudeksi ja plussaksi.

3. Tunnin lopuksi tai seuraavan tunnin aluksi voimme yhdessä tutkailla tehtyjä muistiinpanoja, pohtia, jäikö jokin tärkeä pointti sivuun ja tarvittaessa täydentää.

4. Opiskelijat käyttävät henkilökohtaisesti tekemiensä muistiinpanojen lisäksi oppiksen pohjana näitä yhteismuistiinpanoja.

Raportoin sitten,  kuinka tämä käytännössä sujui :).

Oppimispäiväkirjat netissä ja jakamisen ilo

Olen käyttänyt sähköisiä työtapoja omassa opetuksessani jo kymmenen vuoden ajan. Ohjelmia ja sovelluksia on tullut ja mennyt, välillä on tuntunut että vauhti kiihtyy niin ettei kelkassa pysy, välillä olen ahmimalla omaksunut tvt-maailman uusia juttuja ja soveltanut niitä käytäntöön. Tvt:n suurin lisäarvo ja ilo oppimiselle on mielestäni kuitenkin edelleen se sama juttu kuin kymmenen vuotta sitten: opiskelijoiden mahdollisuus jakaa tuotoksiaan sekä opettajalle että erityisesti muille opiskelijoille. Opiskelijat ovat iloinneet ja hyötyneet mahdollisuudesta päästä näkemään ja kommentoidaan muiden töitä, olivat ne sitten miellekarttoja, esseitä, videoita, ryhmä- tai yksilötöitä, oppimispäiväkirjoja… Alustat tuotosten jakamiseksi ovat vaihdelleet Pedanetista blogiin ja Moodlesta Facebookiin mutta perusidea on sama: oppiminen syventyy ja ajattelu kehittyy, kun näkee toisten opiskelijoiden tavan hahmottaa opittava asia.

Erityisen hedelmällistä jakaminen on mielestäni ollut filosofian ja elämänkatsomustiedon kursseilla, joissa minulla ei ole ollut perinteistä koetta lainkaan käytössä. Sen sijaan opiskelijat ovat kirjoittaneet oppimispäiväkirjaa verkkoon koko kurssin nähtäville. Oppista on kirjoitettu useammassa osassa, niin että opiskelijat voivat seurata omaa ja toistensa oppimista koko kurssin ajan, ei vain loppuvaiheessa.

Toisinaan oppiksiin on kertynyt kymmenien viestien kommenttiketjut ja väittely aiheiden ympärillä on ollut kiihkeää, toisinaan verkkoympäristö on ollut hiljainen, mutta kaikissa tapauksissa opiskelijat kertovat lukevansa toistensa oppiksia aktiivisesti, vaikka siihen ei varsinaisesti velvoitettaisikaan. Uteliaisuus voittaa ja toisten ajatuksia lukiessa viilaa huomaamatta omaakin ajatteluaan, poimii ideoita ja hoksaa ehkä uusia tapoja hahmottaa opiskelun kohteena olevia kysymyksiä. Toisinaan järjestän kursseilla parit, joiden tehtävänä on kommentoida toistensa oppiksia. Joskus osa oppista voi olla jotain muutakin kuin tekstiä, kuten kuvaa, videota tai vaikka Prezi-esitystä.

Tässä vielä ohjeet oppikseen, joita käyn ensimmäisillä kursseilla filosofian ja et:n opiskelijoiden kanssa läpi:

et ja oppis

Canva!

 

canva

Tässä helteen hiillostuksessa palauttelen ajatuksia lempeästi työasioihin ja viileisiin kesäkuun päiviin, jolloin tein tuttavuutta Canvan kanssa. Marja Oilinki (kiitos Marja!) esitteli tämän suunnitteluohjelman minulle viime keväänä.

Canvalla voi siis suunnitella esimerkiksi julisteita, powerpoint-esitysten pohjia, blogipohjia, kutsu- tai onnittelukortteja, esitteitä ja Facebookin taustakuvia. Mahdollisuuksia privaattikäyttöönkin on siis paljon, mutta opetusta ajatellen juju on juuri mahdollisuudessa suunnitella visuaalisesti houkuttelevia, informatiivisia ja selkeitä pohjia esimerkiksi muistiinpanoille tai vaikkapa opetusvideoille (tästä lisää seuraavassa postauksessa!).

turv.toimijoita4

 

Elämme visuaalisessa maailmassa, mutta opetusmateriaalin tekeminen selkeäksi mutta samalla visuaalisesti houkuttelevaksi ei ole (ainakaan minulle!) ihan helppo juttu. Liian usein turvana on vain Powerpointin peruspohjat, joihin esim. allekirjoittaneella on paha taipumus lykätä ihan liikaa tekstiä. Canva voisi olla apu ei-niin-visuaaliselle opelle, joka haluaa visuaalistaa viestinsä helposti. Powerpoint-sulkeisten tekstiorjuudesta olen yrittänyt pyristellä irti, mutta usein tuntuu, että opettajajohtoisella tunnilla olisi mukavaa olla jotakin ryhdistävää ja katseet kokoavaa siellä screenillä. Se jokin voisi olla muistiinpanodiat pelkästään kuvallisessa muodossa, vaikkapa tällä Canvalla taiteiltuna. Suunnitteilla on tehdä ainakin yhteiskuntaoppiin pelkästään kuvallisia dioja, joihin sitten yhdessä lähdetään rakentamaan sitä tarinaa ja tietoa päälle. Mahdollisuuksia olisi tietenkin myös ryhmätöihin: opettaja tekee kuvasetin, joihin oppilaat sitten ryhmissä kirjoittavat tekstin tai puhuvat selostuksen.

Käytännössä homma siis etenee näin: Canvaan luodaan tili, jonka jälkeen esityksen, julisteen tms. pääsee luomaan. Lopuksi tallennetaan, joko kuvana tai pdf-muodossa. Kuvat voi sitten hakea omalta koneelta haluamaansa jatkokäyttöön.

Niin kuin monissa muissakin ohjelmissa, Canvassa perusjutut ovat ilmaisia, mutta rahalla saa lisää ominaisuuksia. Ilmaisversiossakin on käytössä satojatuhansia kuvia, symboleita, graafisia malleja jne., joten rajana Canvalla taiteilussa on lähinnä mielikuvitus.