Category Archives: Historia

Sosiaalinen media hi3-kurssilla

Tarkastan juuri päättyneen historian 3.kurssin (aiheena kansainväliset suhteet) portfolioita. Portfolioon on kerätty kaikki tunneilla ja kotiläksynä tehdyt miellekartat, aikajanatehtävät, eläytymistehtävät, karttatehtävät jne. Kurssilla kukin opiskelija on lisäksi valinnut yhden kansainvälispoliittisesti kiinnostavan maan seurattavaksi, ja koonnut maahan liittyviä uutisia ja muuta mediasisältöä kommentoituna portfolioonsa. Nyt kun luen portfolioita, huomaan ilokseni, että mukana on todella monipuolisesti myös sosiaalisen median sisältöä.

Kurssin aluksi käsittelimme yhdessä sosiaalisen median roolia kansainvälisissä konflikteissa ja luimme YLE:n artikkelin Sosiaalisesta mediasta tuli konfliktien virtuaalinen taistelutanner. Valtaosa opiskelijoista käytti jo valmiiksi Instagramia aktiivisesti, mutta vain muutama oli Twitterissa. Ohjeistin opiskelijoita hakemaan materiaalia hashtagien avulla ja esittelin Tagboard-palvelun, josta voi keskitetysti hakea sosiaalisen median päivityksiä tarvitsematta itse kirjautua palveluihin.

Sosiaalinen media tarjoaa hyvän mahdollisuuden soveltaa opittua ja harjoitella lähdekritiikkiä. Siinä missä suomalaisia sanomalehtiä lukiessa voi odottaa informatiivisia taustoituksia tai objektiivisuuteen edes pyrkivää (toki tämä ei aina toteudu) tiedonvälitystä, sosiaalista mediaa seuratessa opiskelija on enemmän “omillaan”. Moni opiskelija kommentoi, että oppimisen kannalta oli hyödyllistä päästä lukemaan tavallisten ihmisten päivityksiä ja nähdä materiaalia monesta eri näkökulmasta; esimerkiksi Ukrainan sota tai Israelin ja Palestiinan tilanne sai sosiaalisen median kautta kasvot ja tuli lähemmäksi kuin valtamedioita lukiessa.

Iloitsin myös integraatiosta kielten suuntaan: Venäjää seuranneet venäjänkielentaitoiset opiskelijat seurasivat ja kommentoivat niin venäläisiä valtamedioita kuin yksityishenkilöiden somepäivityksiäkin. Portfolioissa vilahteli twiitteja saksaksi, ruotsiksi, englanniksi ja ranskaksi. Vaikka kielitaito ei riittäisi vielä laajan lehtiartikkelin lukemiseen, lyhyt twiitti voi avautua jo parin kurssin opiskelun jälkeen. Alla ote Turkkia seuranneen opiskelijan työstä:

Turkki tweet 2

Sosiaalinen media taipui kurssilla työkaluksi myös toisinpäin: opiskelijat itse tuottivat kurssin aikana kuvitteellisia somepäivityksiä historian eri vaiheista. Sosiaalisen median ilmaisun muodot, kuten kuva, tweetin kaltainen lyhyt päivitys tai omakohtainen blogipostaus saavat parhaimmillaan eläytymään historialliseen tilanteeseen: mitä olisi twiitattu ensimmäisen kuulennon aikoihin? Millaisia kuvia ja millaisin kommentein olisi julkaistu somessa Berliinin muurin murtuessa? Alla yhden opiskelijan esimerkki kylmän sodan päättymisen ajoilta.

kylmänsodanpäättyminen tweetit Hely

Yksilöllisen oppimisen polku historian kurssilla

Pohdin jo aiemmin täällä yksilöllisen oppimisen ideaa. Nyt ensimmäinen jakso on ohi, arvosanat annettu ja voin pysähtyä pohtimaan, kuinka yksilöllisen oppimisen malli historiassa toimi. Kokeilin kahdella kurssilla, ja kokemukset olivat hyvin erilaisia. Esittelen tässä molemmat.

Hi4-kurssi sijoittuu abivuoteen ja aiheena on Suomen historia 1800-1900-luvuilla. Valitsin yksilöllisesti opiskeltavaksi 1800-luvun. Projekti alkoi esseellä (ilman kirjaa, verkkoa tai ennakkovalmistautumista) aiheesta “Suomi 1800-luvulla”. Ensi luotiin siis pohja kaivelemalla mielestä se, mitä aiheesta JO tiedetään. Asiaahan on opiskeltu jo peruskoulussa. Essee kirjoitettiin Google Driveen tyhjään asiakirjaan. Tämä toimi hyvin ja monet huomasivat tietävänsä aiheesta jo aika lailla. Ideana oli, että puolentoista viikon opiskelun jälkeen essee palattaisiin täydentämään ja korjaamaan opiskelun pohjalta. Konstruktivismin hengessä siis rakennetaan uutta tietoa vanhan päälle. Porkkanana oli saada tästä täydennetystä esseestä plussaa kurssiarviointiin ja noin reilu puolet opiskelijoista tekikin sen.

Aloitusesseen jälkeen jokainen eteni yksilöllisesti Suomen 1800-luvun historiaa opiskellen merkisemääni  Moodlessa olevaa “polkua” pitkin. Polun varrella oli oppikirjan sivuja, tehtäviä, videoita, luentojani, miellekarttatehtäviä ym. Itsearviointitaulukkoon merkittiin joka tunnin jälkeen, missä kohti on menossa ja kuinka hyvin aiheen hallitsee.  Noin puolet opiskelijoista paneutui aiheeseen tiiviisti ja oppi hyvin, mutta osa haahuili, eikä koko projektin aikana saanut kiinni opiskelusta. En ollut kovin tyytyväinen tähän kokeiluun, mutta toisaalta olen melko varma, että opettajajohtoisessa etenemisessä oppimistulokset olisivat olleet hyvin samanlaisia: ne, jotka panostavat ja ovat motivoituneita, oppivat enemmän kuin ne jotka nukkuvat tunneilla. Tässä koottuna tämän hi4-kokeilun huomioita:

- abivuosi ei lähtökohtaisesti ole hyvä aika kokeilla uusia juttuja. Opiskelijoiden mieli on jo tulevissa yo-kirjoituksissa eikä vanhoja toimintatapoja helpolla muuteta.

- puolentoista viikon aika oli aivan liian lyhyt, jotta rutiini olisi ehtinyt syntyä ja toimintatavat tulla tutuksi.

- opetusvideot toimivat hyvin ja niiden aiheista opiskelijat selvästi muistivat ja osasivat soveltaa tietoja

- ohjeet olisivat voineet olla vielä selkeämmät. Ihannehan yksilöllisen oppimisen saralla olisi, että toimintatapa tulee tutuksi, sisäinen motivaatio liekehtii ja opiskelu etenee luontevasti, mutta näin alussa ja varsinkin lyhyemmän projektin kohdalla tarkka ohjeistus on tarpeen.

Mitä sitten tapahtui toisen vuoden opiskelijoiden hi2- eli Euroopan kulttuuri- ja aatehistorian kurssilla?

Tunnelma oli aivan toinen! Opiskelijat puursivat tehtävien kimpussa innoissaan, tekivät yhteistyötä ja hallitsivat kokeessa yksilöllisesti opiskellun aihealueen kiitettävästi. Pari tärkeää muuttujaa oli toisin: kyseessä oli siis toisen vuoden opiskelijoiden kurssi ja yksilöllisesti edettiin puolet kurssista, siis paljon pidempi aika. Aiheena oli Euroopan kulttuuri-ja aatehistoriaa 1500-1800-luvuilla. Näin homma eteni:

- Jokainen aloitti projektin tekemällä käsitteenmäärittelyharjoituksia Quizletissa. Ideana oli siis jälleen kartoittaa,  millaisia ennakkotietoja opiskelijoilla oli aiheesta.

- Sitten jokainen aloitti oman etenemisen open viitoittamaa polkua pitkin. Kaikki materiaali ja ohjeet oli jaettu Moodlessa ja sinne opiskelijat myös keräsivät tuotoksensa. Matkan varrella oli myös yhteisiä harjoituksia ja open pitämiä luentoja. Nämä olin sijoittanut tiettyihin tunteihin sen pohjalta, missä tahdissa arvioin opiskelijoiden etenevän. Tämä toimi myös pienenä tsemppinä: lempeästi muistuttelin, että vaikka yksilöllisesti edetään, huomenna kaikkien olisi hyvä olla jo tässä modulissa menossa. Jos opiskelijat tällaisessa tilanteessa huomasivat olevansa paljon jäljessä, he antoivat itselleen läksyä.

- teema oli jaettu kolmeen aiheeseen, joista jokaisen lopuksi oli testi. Luentojen, videoiden ja ryhmätehtävien lisäksi opiskelija sai itse valita tavan, jolla opiskelee. Osa teki miellekarttoja, osa muistiinpanoja minun muistiinpanorunkojeni “päälle”, osa kirjan tehtäviä. Tarkemmin polkuun pääsee tutustumaan opiskelijoille jaetuissa ohjeissa

- Joka tunti otin jonkun pienryhmän käytävään henkilökohtaiseen opetukseen. Tuossa pienryhmätuokiossa käytiin läpi epäselväksi jääneitä asioita, minä kyselin opiskelijoilta ja he kyselivät minulta. Lisäksi kiertelin tunneilla auttamassa. Olisin toivonut opiskelijoiden pyytävän vielä aktiivisemmin apua. Välillä tuntui, että häiritsen heitä kun kiertelen kurkkimassa :). Osa pyysi rohkeasti apua heti kun jokin hankala käsite tuli vastaan, osa ei kertaakaan koko projektin aikana.

Tässä vielä opiskelijoiden palautetta:

Opin, kuinka opiskellaan itsenäisesti niin, että tietoon pystyy kunnolla perehtymään.

Onnistuin käsitekarttojen tekemisessä, koska se tuntui mieluisimmalta tavalta oppia. Haastavaa oli pysyä aikataulussa mukana ja keskittyä tekemiseensä, koska ajauduimme parini kanssa välillä syvällisiin keskusteluihin.

Tykkään kun saa itse edetä omaa vauhtia ja suunnitella ajankäyttönsä niin, että saa aikaiseksi parhaita tuloksia itselle. Aikaa olisi projektille voitu antaa enemmän.

Mielestäni projekti oli kivaa vaihtelua ja mielenkiintoinen työtapa. Ehkä joistain asioita olisi voinut käydä enemmän yhdessä keskustelua, tavallaan vetää pieni yhteenveto aina isommasta kokonaisuudesta, että varmasti tietäisi että ymmärsi oikein. 

Pidin miellekarttojen tekemisestä, sillä ne tukevat oppimistapaani ja dokumenttitehtävien tekeminen auttaa paljon. Kirjan tehtäviä olisi ollut joissakin tapauksissa mukava valikoida enemmän itse sen mukaan, millaisten tehtävien avulla saa asiat jäsentymään mieleen hyvin. Esimerkiksi viimeiseen osioon liittyen oli tehtävä (muistaakseni s.139 tehtävä 4), jossa piti vertailla eri aatesuuntia ja itselleni sen tekeminen oli vaikeaa, joten lähdin ensin tekemään tehtävää (2) jossa piti tehdä taulukko erilaisista aatteista, niiden synnystä ja keskeisistä ajatuksista.

Ohjeet olivat hyvät ja selkeät! Kaikki tarvittava tieto löytyi moodlesta ja asiat olivat siellä selkeästi. Ainakaan yhteisiä tehtäviä en ottaisi lisää, etenkin loppupuolella olisi ehkä ollut paikallaan vielä pieni itsenäinen aika jolloin olisi ehtinyt koota keskeneräiset asia yhteen.  Ennallaan pitäisin monipuoliset tehtävät. Vaikka suhtauduin aluksi epäilevästi projektiin, pidin siitä loppujen lopuksi todella paljon. :)

Loppujen lopuksi työskentelytavat olivat melko samanlaisia, kuin kursseillani on aiemminkin ollut (ryhmäkeskusteluja, yhteismuistiinpanoja ym.), mutta erilaista oli nyt se, ettei opettajajohtoisia tunteja ollut lainkaan ja että jokainen opiskelija oli itse vastuussa oppimisestaan ja etenemisestään ja tuli tämän ansiosta ehkä “tietoisemmaksi” omasta roolistaan oppijana. Kun aiemmin opiskelija on astellut luokkaan opettajan pitämälle tunnille, nyt hän astelee luokkaan itse opiskelemaan, missä prosessissa opettaja ja muut opiskelijat sitten auttavat.

Kurssi päättyi sähköiseen kokeeseen, jossa 1500-1800-lukujen ilmiöt hallittiin kiitettävästi :)

hi2

Morfo ja puhuvat päät

Historian 4. kurssin aloitusta käsittelevässä postauksessa mainitsin Morfo-videot, joita kurssin alussa teimme. Tässä viimein postaus näistä lystikkäistä puhuvista päistä.

Morfo on siis sovellus, jolla kasvokuvan saa liikkumaan ja puhumaan (ja halutessaan tanssimaan, rokkaamaan, säkenöimään tähtiä ja muuta sellaista…). Tarvitaan vain edestä päin otettu valokuva tai maalaus kasvoista. Ohjeistin opiskelijoita etsimään kuvan Wikimedia Commonsista, josta löytyy täysin vapaita tai koulutuksellisiin ja ei-kaupallisiin tarkoituksiin vapaasti käytettäviä kuvia.

Olen käyttänyt Morfoa kahdella historian kurssilla nyt niin, että kurssin alussa on tehty Morfo-videot kurssin ajanjaksoon liittyvistä merkkihenkilöistä kolmen hengen ryhmissä. Videoita on katseltu kurssin etenemisen mukaan aina sopivissa kohdissa. Hyviä puolia tässä tavassa on mielestäni ollut.

- opiskelijat pääsevät toiminnallisesti virittäytymään kurssin aiheisiin

- videon teko harjaannuttaa monia taitoja tiedonhausta ryhmätyöskentelyyn ja luovuuteen

- videoiden teko on hauska ja motivoiva alkusysäys kurssille

- yhden oppitunnin (70min.) panostuksella saadaan innostavaa materiaalia koko kurssille

Videot olemme tehneet koulun iPadeilla, joita olen saanut luokkaani käyttöön 10 kappaletta. Riittivät hyvin 33 opiskelijan ryhmälle :). Tehtävänantona oli laittaa ryhmälle määrätty historian henkilö esittäytymään max. kahden minuutin videolla. Puheeseen piti sisällyttää henkilön keskeiset ajatukset / teot / merkitys Suomen historiassa. Morfo on niin helppokäyttöinen, ettei mitään yhteistä opastusta tekniikkaan ole tarvittu, vaan opiskelijat katsoivat innoitukseksi tämän ohjevideon


 

 

ja ryhtyivät suoraan töihin. Kiersin sitten tarvittaessa auttamassa ryhmiä. Morfolla voi äänittää vain 30 sekunnin pätkiä, joten lopuksi pätkät yhdistettiin iMoviella, joka on myös todella helppokäyttöinen. Julkaisin videot omalla YouTube-tilillä ilman opiskelijoiden nimiä (mutta heidän luvallaan). Tässä parin ryhmän taidonnäytteet:

 

 

Wordle – sanapilvistä ja kurssien aloituksista

Tagcloudeja, sanapilviä, niitä tuntuu leijailevan joka puolella! Mitä iloa sanapilvestä voisi opetuksessa olla? Missä käytännön tilanteissa niitä voisi leijailla katseltavaksi ja miten niitä tehdään?

Tutustuin Wordleen noin vuosi sitten. Kuten aiemmissa postauksissa olen maininnut, olen äärimmäisen ei-visuaalinen ihminen, joten ilahduin aina valmiista palveluista, jotka auttavat törppöä tuottamaan jotain kaunista ja kiinnostavaa. Wordle tuottaa tekstistä tai sanalistasta sanapilven sillä periaatteella, että eniten tekstissä esiintyneet sanat näkyvät isoimpana ja harvemmin esiintyvät pienemmällä.

Tällä viikolla olen käyttänyt sanapilviä kurssin aloituksissa sekä historian 2. että 4. kurssilla.  Kurssin aiheisiin on orientoiduttu pienryhmäkeskustelussa. Hi2-kurssilla opiskelijat ovat pohtineet eurooppalaisuutta tai eurooppalaista kulttuuria kuvaavia sanoja, hi4-kurssilla Suomen historian keskeisiä ilmiöitä tai tapahtumia. Kukin ryhmä on listannut noin viisi, kirjannut ne verkkoalustalle (itse käytin tässä Todaysmeet:ia) ja siirtynyt sitten toiseen orientoitumistehtävää. Minä olen sillä välin syöttänyt opiskelijoiden listaamat sanat Wordleen ja sitten olemme päässeet yhdessä tarkastalemaan sanapilviä ja analysoimaan sitä, miksi jokin sana tai käsite on noussut muita suuremmaksi. Tälläisiä sanapilviä leijaili mun luokassa tänään:

 

wordle hi2

wordle hi4

 

Wordle on helppo tehdä ja toimii mielestäni hyvin kurssin aloituksessa katseenvangitsijana, ajatusten suuntaajana ja keskustelun herättäjänä. Olisi kiva kuulla, jos teillä lukijoilla on muita pedagogisia idiksiä sanapilvien hyödyntämiseen :).

Ideapaketti kurssin aloituksiin, esimerkkinä hi4

Nyt helteisen loman jälkeen tuntuu hurjalta ajatukselta että kohta pitäisi olla kursseilla jo täysi vauhti päällä…Ideoin tässä pehmeää aloitusta historian 4. kurssille (käsittelee Suomen historiaa 1800-1900-luvuilla), mutta kuitenkin sellaista, joka jo tehokkaasti virittäisi ajatukset kurssin aiheisiin. Toivelistallani oli tekemistä, keskustelemista, yhdessä ideointia ja kollektiivista kesähorroksesta heräämistä. Tällaiseen aloitussettiin hi4-kurssille päädyin (toteutuksesta ja lopputuloksista kerron sitten myöhemmin!):

1. Sanapilven tekeminen Wordlella Suomen parin viime vuosisadan historian keskeisimmistä asioista. Opiskelijat siis pohtivat pareittain vähintään viisi asiaa (jokainen yhden sanan muodossa), jotka ovat olleet tärkeitä/keskeisiä/merkityksillisiä Suomen historiassa ja kirjoittavat nämä sanat esim. Todaysmeetin huoneeseen tai Padletin seinälle. Ope kerää sanat ja syöttää ne Wordlelle, sillä välin kun opiskelijat:

2. Miettivät lauluja/musiikkikappaleita, jotka jollain tavalla liittyvät Suomen historiaan. Tehtävänä on miettiä ryhmässä ja kertoa sitten muille, mihin Suomen historian aikaan/tapahtumaan biisi liittyy ja mikä sen sanoma on. Viime vuonna annoin valmiiksi kolme biisiä analysoitavaksi, jännää nähdä, mitä opiskelijoiden omasta mielestä nousee. Oolannin sota, Finlandia, Rekkamies? Siltä varalta, että kesämoodi on tiukasti päällä ja ehdotuksia ei tule, annan analysoitavaksi esimerkiksi nämä:

3. Biisien jälkeen tutkitaan sanapilveä ja yhdessä pohditaan, miksi jotkut sanat (luulen että esim. sota) nousevat muita isommiksi. Tässä tausta-apuna Pilvi Torstin Suomalaiset ja historia

4. Morfo-videoiden teko suomalaisista merkkihenkilöistä. Tästä lisää seuraavassa postauksessa!

Canva!

 

canva

Tässä helteen hiillostuksessa palauttelen ajatuksia lempeästi työasioihin ja viileisiin kesäkuun päiviin, jolloin tein tuttavuutta Canvan kanssa. Marja Oilinki (kiitos Marja!) esitteli tämän suunnitteluohjelman minulle viime keväänä.

Canvalla voi siis suunnitella esimerkiksi julisteita, powerpoint-esitysten pohjia, blogipohjia, kutsu- tai onnittelukortteja, esitteitä ja Facebookin taustakuvia. Mahdollisuuksia privaattikäyttöönkin on siis paljon, mutta opetusta ajatellen juju on juuri mahdollisuudessa suunnitella visuaalisesti houkuttelevia, informatiivisia ja selkeitä pohjia esimerkiksi muistiinpanoille tai vaikkapa opetusvideoille (tästä lisää seuraavassa postauksessa!).

turv.toimijoita4

 

Elämme visuaalisessa maailmassa, mutta opetusmateriaalin tekeminen selkeäksi mutta samalla visuaalisesti houkuttelevaksi ei ole (ainakaan minulle!) ihan helppo juttu. Liian usein turvana on vain Powerpointin peruspohjat, joihin esim. allekirjoittaneella on paha taipumus lykätä ihan liikaa tekstiä. Canva voisi olla apu ei-niin-visuaaliselle opelle, joka haluaa visuaalistaa viestinsä helposti. Powerpoint-sulkeisten tekstiorjuudesta olen yrittänyt pyristellä irti, mutta usein tuntuu, että opettajajohtoisella tunnilla olisi mukavaa olla jotakin ryhdistävää ja katseet kokoavaa siellä screenillä. Se jokin voisi olla muistiinpanodiat pelkästään kuvallisessa muodossa, vaikkapa tällä Canvalla taiteiltuna. Suunnitteilla on tehdä ainakin yhteiskuntaoppiin pelkästään kuvallisia dioja, joihin sitten yhdessä lähdetään rakentamaan sitä tarinaa ja tietoa päälle. Mahdollisuuksia olisi tietenkin myös ryhmätöihin: opettaja tekee kuvasetin, joihin oppilaat sitten ryhmissä kirjoittavat tekstin tai puhuvat selostuksen.

Käytännössä homma siis etenee näin: Canvaan luodaan tili, jonka jälkeen esityksen, julisteen tms. pääsee luomaan. Lopuksi tallennetaan, joko kuvana tai pdf-muodossa. Kuvat voi sitten hakea omalta koneelta haluamaansa jatkokäyttöön.

Niin kuin monissa muissakin ohjelmissa, Canvassa perusjutut ovat ilmaisia, mutta rahalla saa lisää ominaisuuksia. Ilmaisversiossakin on käytössä satojatuhansia kuvia, symboleita, graafisia malleja jne., joten rajana Canvalla taiteilussa on lähinnä mielikuvitus.